”Mun mielestä tää on ihan samanlaista arkee kuin missä tahansa perheessä”: Tutkimus yksin maahan tulleiden lasten kotouttavasta perhehoidosta sijaisvanhempien ja ammattilaisten näkökulmista

Tutkielmani aiheena on kotouttava perhehoito, jossa yksin maahan tulleille lapsille järjestetään asuminen sijaisperheen luona. Kotouttava perhehoito on Suomessa hyvin uusi tapa järjestää yksin maahan tulleiden lasten asuminen ja sen vuoksi vielä, omaa tutkimustani lukuun ottamatta, täysin tutkimaton alue. Kotouttavassa perhehoidossa yksin maahan tullut lapsi pääsee asumaan suomalaiseen sijaisperheeseen ja osaksi perheyhteisöä. Perheessä lapsi saa turvallisesti nähdä ja oppia uuden kotimaansa kulttuurin ja kielen, mutta myös ylläpitää omaa kulttuuri-identiteettiään. Kotouttavassa perhehoidossa toisiinsa kietoutuu kiinnostavalla tavalla globaali ja lokaali, yksityinen ja julkinen sekä oma ja vieras, kun yksin maahan tullut lapsi otetaan osaksi suomalaisen perheen henkilökohtaista arkea. Lapsi venyttää ja hämärtää perheen rajoja ja sulautuu osaksi perhettä. Kun sijaisperhe ottaa hoiviinsa lapsen vieraasta kulttuurista, alkaa kulttuurien sulatusuuni käynnistyä muovaten kahdesta kulttuurista yhden perheen ainutlaatuista arkea. Olen kiinnostunut siitä, millaisia kokemuksia suomalaisten sijaisperheiden vanhemmilla on kotouttavasta perhehoidosta, mistä heidän arkensa muodostuu ja mikä on perheen merkitys kotouttavassa perhehoidossa. Tutkin kotouttavaa perhehoitoa sijaisvanhempien näkemysten kautta, enkä tarkastele yksin maahan tulleiden lasten kokemuksia. Lähestyn aihetta konfigurationaalisesta näkökulmasta käsin, sillä se ei pyri tarkasti määrittämään, kuka voi kuulua perheeseen tai kritisoi sitä, miten perhe on muodostunut. Näkökulman keskiössä ovat perheenjäsenten keskinäiset ja muuttuvat suhteet. Pyrin tutkielmallani lisäämään ymmärrystä kotouttavasta perhehoidosta ja yksin maahan tulleiden lasten kokemuksista. Aineisto koostuu keväällä 2019 ja keväällä 2020 tehdystä kolmesta noin tunninmittaisesta teemahaastattelusta ammattilaisten ja sijaisperheiden vanhempien kanssa. Aineiston analyysissä on käytetty löyhästi teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksessani selvisi, että sijaisperheissä yksin maahan tullut lapsi otetaan täysivaltaiseksi perheenjäseneksi. Sijaisperheet eivät tee eroa siinä, kuka kuuluu perheeseen biologisesti. He myös korostavat arkensa olevan ”tavallista” ja ”normaalia”. Kulttuuri on suuri tekijä perheissä: arki on hyvin monikulttuurista, täynnä kulttuurivaihtoa ja kulttuurisia kohtaamisia. Yksin tulleen lapsen biologinen perhe aiheuttaa kuitenkin huolta, sillä yhteys lähtömaahan on usein huono. Tutkimuksessani selvisi, että sijaisperheet kokevat yksin tulleen lapsen hyötyvän perhehoidosta